lauantai 11. marraskuuta 2017

Ruissalon iiriksiä

Tein kesäkuussa visiitin Ruissalon kasvitieteelliseen puutarhaan.
Toivoin tapaavani lennossa päiväperhosia, 
niitä ei ollut mökillä pahemmin näkynyt, 
mutta eipä perhosia suureksi pettymyksekseni 
näkynyt yhtäkään Ruissalon ulkopuutarhassakaan.
Tyydyin sitten ikuistamaan kurjenmiekkoja
Niitä oli kukassa useampaa lajiketta,
tosin osan kukinta oli jo ohikin.
Ihanaa, kun iirikset näyttäytyvät sävyiltään erilaisena
auringon valon osuessa niihin tai varjossa kuvattuna.

'Orloff'



'Lent A. Williamson'



'Imperator'



'Ilsam' (?)




'Susa'



'La Beauté'



'Empress of India'




perjantai 3. marraskuuta 2017

Glyptoteekissa

Kesäkuinen Kööpenhaminan visiitti oli monin tavoin ihana.
Keli suosi useimpina reissupäivinä, vain yksi sadepäivä osui kohdalle.
Siitä suuren osan vietimme erikoisessa museossa, Glyptoteekissa.
Ykkössyy museovierailuun juuri siellä oli se, 
että museossa sijaitsee myös talvipuutarha.
Sehän oli nähtävä!


Museon virallinen nimi on Ny Carlsberg Glyptotek. 
Ei ole vaikea arvata, että nimen alkuosa viittaa 
Carlsbergin panimon omistajaan Carl Jacobseniin (1842–1914).
Sadekelin vuoksi museo oli supersuosittu,
joten oli vaikea ottaa kuvia niin, ettei niissä näkyisi muita museokävijöitä.


Museon kokoelmat keskittyvät tanskalaiseen ja ranskalaiseen taiteeseen
sekä Välimeren alueen vanhojen kulttuurien taiteeseen. 
Maalausten lisäksi museossa on todella kattava veistoskokoelma. 



Fisut uiskentelevat talvipuutarhassa  Kai Nielsenin Water Mother -veistoksen (1921) ympärillä.



Subtrooppiseen puutarhaan korkean katon alle mahtui yllättävän paljon taidetta kasvien lomaan.


Sarkofagi. Rooma, 200 - 300 eKr.



Yksityiskohta Septimius Boethusin ja hänen vaimonsa Julia Julianen sarkofagista. Rooma, 100 - 200 eKr.




Talvipuutarhassa sijaitsee myös pieni museokauppa ja kahvila,
jonka leivokset olivat suussasulavia ja omppumehu virkistävää.





Ensimmäinen osa museorakennuksesta avattiin vuonna 1897. 
Jacobsen rakennutti viereen vielä toisen rakennuksen.
Molemmat osat yhdistettiin talvipuutarhalla, 
ja kokonaisuus avattiin yleisölle vuonna 1906.




Hermann Ernst Freund: Fate (1833?)


Museon kokoelmaan kuuluu yli 10 000 teosta (taidetta ja arkeologisia esineitä).


Kaikista veistoksista en valitettavasti ehtinyt kirjata teostietoja ylös :)



Hurjimpiin patsaisiin lukeutui Elna Borchin Death and the Maiden (1912).


Jean-Baptiste Carpeaux: Baroness Sipière (1872)


Samalta taiteilijalta veistos nimeltään Mrs Turner (1871)


Edgar Degas on tunnettu maalauksistaan, 
mutta uransa aikana hän muovasi myös pienoisveistoksia vahasta ja savesta. 


Osa niistä valettiin pronssiin taiteilijan kuoleman jälkeen.  


Glyptoteekki on yksi neljästä museosta maailmassa,
joka omistaa kokonaisen kokoelman Degas´n pronssiveistoksia.


Valitettavasti taidettakaan ei pysty sulattamaan tuntitolkulla yhtä mittaa,
joten jossain kohtaa hyytyivät sekä jalat että aivot - ja into teosten valokuvaamiseen.
Ranskalaisimpressionistien maalaukset ja Egypti-osasto
jäivät siten seuraavaan ihailukertaan.

Ps. Tiistaisin museoon on vapaa pääsy.
Vinkkinä vain, jos joskus päädyt mestoille.

Aiemmat Köpis-juttuni (KLIK).

torstai 26. lokakuuta 2017

Liian hyvää ollakseen totta

Sellainen olo minulle tuli, kun ensimmäisen kerran luin sattumalta jostain, 
että ihailemani taiteilija Jean Haines Iso-Britanniasta
pitää kaksi kahden päivän pituista maalaus-workshopia Suomen Pietarsaaressa. 
Siis voiko tuo olla tottakaan?, muistan ajatelleeni.
Kuulosti aivan liian hyvältä ollakseen totta.
Siis Suomessa? 
Yleensä hän opettaa kotimaassaan, USA:ssa tai Kanadassa.
Australiassakin Jean on tehnyt opetuskiertueen.
Kuuluisa akvarellisti tulee Suomen Jacobstadiin?
Otin heti yhteyttä kontaktihenkilöön ja pakkohan se oli todeksi uskoa, 
sillä sain viime metreillä varattua kurssipaikan.
Piti anoa sitä varten töistä vähän jatkoa kesälomaankin.
Seuraavaksi aloin selvitellä, millä konstilla pääsisin Pietarsaareen
ja mistä hommaisin majoituksen.
Julkisilla tuntui reissu olevan tältä suunnalta sen verran hankala,
joten päädyin siihen, että ajan matkan itse omalla autolla.
Kuusi tuntia siihen meni,
pysähtelin jaloittelemaan pari kertaa matkan varrella.
Ja Epoque-hotelli osoittautui varsin hyväksi valinnaksi.
Sopivasti persoonallinen, sillä hotelli on perustettu
vanhaan, 1900-luvun Tullipakkahuoneen rakennukseen.


Voisin tarinoida kaksipäiväisestä workshopista pitkät pätkät,
niin innoissani olin siitä, että sain nähdä Jean Hainesin tekevän
demomaalauksia livenä ihan nenäni edessä.
Hän on valloittava, sydämellinen ihminen,
ja erittäin lahjakas ja inspiroiva taiteilija ja tuutori.
Minulla on myös muutama hänen kirjansa,
joihin sain nyt kätevästi omistuskirjoitukset. 
Happy painting, Jean toivottaa.
Tallensin kaikki hänen oppinsa mieleeni niin hyvin kuin
innostuneessa mielentilassani kykenin. 
Hivenen kakofoniseksi opetustilanteen teki se,
että Jean puhui englanniksi, 
ja kurssin yhdyshenkilö käänsi kaikki ruotsiksi, 
koska suurin osa kurssilaisista oli ruotsinkielisiä
eivätkä kaikki taitaneet englantia riittävästi.
Niinpä itse käänsin sitten mielessäni kaikki itselleni suomeksi.
Oli siinä aivot pari päivää koetuksella :)
Mutta hyvässä mielessä, ilman muuta!

Kuvassa Jean tekee demomaalausta
keltaisista ruusuista ottamastani valokuvasta,
joka minulla oli mukanani muiden inspiraatiokuvien joukossa.
Oli suuri kunnia, että Jean innostui kuvasta ja halusi sen perusteella maalata.

Täytyy myöntää, että paluumatkan kuuden tunnin ajo kotiin
sujui leveästi hymyillen ja kaikkea näkemääni ja kokemaani mutustellen.

Workshop-päivinä pääsimme myös itse maalaamaan,
mutta ajan kanssa Jeanin oppeja olen ehtinyt tässä syksyllä kokeilla kotona
muutamaan otteeseen oheisin lopputuloksin.

No more circus


Worth more alive


Toistaiseksi nimetön maalaus


Pietarsaaressa ehdin tutustua myös pariin puutarhakohteeseen,
Koulupuutarhaan ja Rosenlundin pappilan
yhteydessä olevaan Aspegrenin puutarhaan.
Voin postailla niistä kuvasatoa iloksenne tässä joku talvipäivä.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Ikiuneen

Lokakuun ensimmäinen pakkasyö 
vaivutti syyskorennon ikiuneen
vesitimanttien siivittämänä.



Jätin hänelle hiljaisin sanoin jäähyväiset kera toisen,
lähellä vielä lennelleen syyskorennon.