tiistai 25. huhtikuuta 2017

Hyväksi havaitut perhoskasvit

Olen joka vuosi yrittänyt hankkia mökille
yhden uuden perhoskasviksi mainostetun perennan,
osa on toiminut hyvin tai jopa erinomaisesti,
osassa taas en ole nähnyt ikinä yhtään perhosta!

Tässä mökkimaastossamme hyväksi havaitsemiani perhoskasveja,
varmasti kaikille hyvinkin tuttuja.
Yksivuotisista kylvettävistä eniten vierailluin
on ollut parina viime kesänä pallerokiurunkukka!


Perennoista ehdottomasti suosituin perhosten keskuudessa
on ollut täpläpunalatva (alin ja ylin kuva).
Yllättäjä on orvokki.
Niitä en ole tainnut nähdä missään mainittavan perhoskasveina,
mutta meillä ainakin lanttuperhosille ovat kelvanneet.



Myöhään keväällä ja alkukesästä perhoset ovat kelpuuttaneet
mesikasveikseen myös tähkä- ja palleroesikot...


...ja idän- ja espanjansinilijat!



Mökin perhoskasvien TOP 3:een
pallerokiurunkukan ja täpläpunalatvan kanssa
pääsee kaunopunahattu!


Asteritkin kelpaavat perhosille toisinaan,
mutta mitenkään innosta sekaisin ne eivät näistä ole.


Valkoalpi, jättiverbena, hummelopähkämö,
heliotrooppi ja rantakukka ovat kiinnostaneet perhosia jonkun verran. 


Viime kesänä näin ekaa kerta perhosia myös pihlaja-angervon kukkatertuissa.


Olen valikoinut perhoskasvit siten, että olen viimeiseen asti 
yrittänyt välttää keltakukkaisten "houkutuslintujen" hankkimista.
Keltainen väri ei kuulu suosikkeihini, mutta kohta täytyy
ehkä antaa nauhuksille tai hirvenjuurille tilaisuus.
Ihan vain perhosten vuoksi :)

Perhoskasveiksi listatuista mökillä eivät ole toimineet
punatähkät, lehtosinilatvat, ketoruusuruohot,
värimintut, syreenit, isotähtiputket.


 Syyssädekukat ja varjoliljatkaan eivät ole houkutelleet perhosia.
Tosin varjoliljan pitäisi innostaa eniten yöperhosia,
samoin valkotupakan (ei tässä kuvaa)
Yöperhojen visiiteistä kukilla en tiedä, koska olen itse ollut öisin unten mailla :)


Ei meillä ole toimineet myöskään syysleimut eivätkä isomaksaruohot.

Olisi kiva kuulla,
mitkä kasvit sinun puutarhassasi
houkuttelevat eniten perhosia 
ja mitkä mesibaarit pysyttelevät
hyvästä maineestaan huolimatta hiljaisina?

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Jo jotain kukkivaa!

Enpä muista, milloin viimeksi olisin ollut pipo päässä talvitakki päällä viskomassa mökillä kasveille kalkkia. 
Yleensä kalkkia on saanut annostella vähän keväisemmissä pukimissa. 
Mutta lähes pohjoisesta 6 m/s puhaltanut jäätävä tuuli ja +4 astetta
saivat ilman tuntumaan tänään pakkasasteiden sävyttämältä.


Kylmässä tuulessa värjötteleville pystykiurunkannuksille
teki mieli tänään mökillä nostaa hattua (päässäni olevaa pipoa)! 
Ne uhmaavat koleaa säätä ja puskevat sitkeästi esille
ilostuttamaan muuten niin väritöntä kevätmaisemaa.
Hyvä te, kiurunkannukset!



Krookukset olivat pääosin terälehdet tiukasti supussa,
osa jo selvästi lakastumassakin.
Niistä en saanut kuin tärähtäneitä kuvia,
kun piti tähtäillä kananverkon läpi ja yli.


'Prins Klausit' ovat olleet samannäköisiä suppuja parisen viikkoa.


En ehtinyt kaikkia piippoja ja tiittejä
tänäkään vuonna suojata riittävän ajoissa,
joten osa tulppaaneista oli jo ehtinyt saada parturoinnin.
Tuhot nähtyäni suustani pääsi useampi voimasana - ja lujaa!


Lumikellot ovat siitä ihania,
että niitä eivät peurat eivätkä rusakot syö!
Pitää ehdottomasti hankkia niitä lisää ensi syksynä.
Taidan sanoa noin joka kevät :)


Posliinihyasintteja olen suojannut rusakoilta havunoksilla.


En muistanut tänään kalkin viskomisen lomassa käydä katsomassa,
mitä tuomen hiirenkorville kuuluu.


Viikko sitten ne olivat jo melko pulleita.


Sinivuokkomättäistä kaksi pienempääkin olivat jo päässeet kukkaan asti.
En jaksanut purkaa suojaverkkoa niiden päältä,
joten tämänkin näkymän tiirailin kameran kanssa verkon välistä.


Jotta ei tarkkailla kevään edistymistä  (tai edistymättömyyttä) 
vain kasvikunnan osalta, niin loppuun vielä siivekkäitä.

Telkkäpariskunnan kosiomenot
onnistuin ikuistamaan jo viime viikonvaihteessa.
Ihan yhtä järkyttävän jäisessä tuulessa kuin tänäänkin.
Hiippailin  metsikön suojassa lähemmäksi, ja toivoin,
että linnut eivät havaitsisi minua. Kaukana olivat rannasta,
mutta putkella ne joten kuten kuvaan tavoitin.
Ovat todella herkkiä lähtemään pienimmästäkin risahduksesta karkuun.
Toivotaan, että rannan isoon pönttöön saataisiin telkkäperhe!


lauantai 22. huhtikuuta 2017

Sini-valkoinen tuliainen

Tämän ohi ei vain yksinkertaisesti voinut kävellä!


Taannoin Nordiska Trädgårdar -messujen tungoksessa
silmämme osuivat Suvikummun Marjan kanssa
tähtikukkaiseen, sini-valkoiseen hortensiaan.
Nyt meillä molemmilla on sellainen kotona :)




Sain vihdoin istutettua hortensian rodomultaan ja isompaan ruukkuun.
Tämä "prinsessa" on sen verran herkkähipiäinen,
että sen pitää odottaa lämpimämpiä kelejä olohuoneessani.
Parvekkeelle sen voi laittaa vasta, kun lämpötila on +15 paikkeilla.
Sini-valkoinen hortensia saa nyt olla parvekkeeni Suomi 100 -kukka,
vaikka onkin Tukholmasta ostettu :)
Värit natsaavat kuitenkin Suomi-teemaan!



tiistai 18. huhtikuuta 2017

♡♡♡ Zetas ♡♡♡

Ui-jui, kunpa Zetas voisi sijaita vähän lähempänä
kuin laivamatkan päässä naapurimaassa!
Upeassa puutarhamyymälässä Segeltorpissa osataan
monipuolisen kasvitarjonnan lisäksi panostaa
esillepanoon ja viihtyisyyteen,
kokonaisvaltaiseen (ostos)elämykseen.
Paikka, jossa magnoliat kukkivat jo näin varhain.
Ei sellaista puutarhamyymälää voi vastustaa!

Ulkotiloissa

Myynnissä olleiden kukkivien kirsikkapuiden lomassa oli ihana käyskennellä.
Kunnes esillä olleet perennat vetivät puoleensa.
Tule mukaan kierrokselle,
ihan joka paikkaan en kameran kanssa ennättänyt,
mutta varmasti tunnelma välittyy silti...

























Sisätiloissa
























Ps. Zetas Trädgårdin omistajalla, puutarhuri Victoria Skoglundilla on myös oma blogi Victorias blogg.