maanantai 23. lokakuuta 2017

Ikiuneen

Lokakuun ensimmäinen pakkasyö 
vaivutti syyskorennon ikiuneen
vesitimanttien siivittämänä.



Jätin hänelle hiljaisin sanoin jäähyväiset kera toisen,
lähellä vielä lennelleen syyskorennon.


torstai 19. lokakuuta 2017

Viestejä tuonpuoleisesta

Melko hiljaiseksi on muuttunut valtatie Mielen Lumoon.
Satuin vilkaisemaan tilastoja ja huomasin,
että liikenne on tosiaan vähentynyt, samoin kommentit.
Lienevätkö juttuni jo useamman vuoden jälkeen samaa kehää kiertäviä
vai onko muillakin jo sama ongelma kuin itselläni,
että elämässä tunnit eivät tahdo riittää kaikkeen, mihin toivoisi...
Täällä nyt kuitenkin vielä toistaiseksi sinnittelen.

Syystunnelmissa mennään, klorofylli vetäytyy.















Postauksen otsikko voisi enteillä jo vaikka tulevaa Halloweenia,
mutta viittaa itse asiassa tähän lokakuiseen joutsenparin kuvaan,
josta puolestaan juolahti mieleeni lainaus Eero Ojaselta,
joka on toimittanut kirjan Suomen myyttisistä linnuista.

"Joutsen oli ihmisille pyhä lintu, 
joka eli kahden maailman rajalla 
ja kykeni uimaan vainajien ja tämänpuoleisen väliä 
sekä hakemaan viestejä toiselta puolelta."


sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Randomit kohtaamiset

Kesä tuntui tänä vuonna menneen minulta vähän ohi.
Kun ajatukset ovat muualla, 
eivät aivot varmaan jaksaneet rekisteröidä kaikkea,
mitä normaalisti kesäpäivinä.
Tässä satunnaisia kohtaamisia mökkimaisemista viime kesältä
(ja vähän syksyltäkin),
yhtä randomisti kuin minä kohtasin kesän...

Kultaheinäsirkka


Harmaasiepon poikanen


Kaaliperhonen kannusruoholla


Minkin jäljet rantahiekassa


Tuomilude


Siniukonkorento (koiras)


Sisiliskon poikanen


Nurmiheinäsirkka


Sumukehnäyökkösen toukka tuoksuherneellä


Kalalokki


Liejutaskuravun jäänteet


Ampiaisvieras täpläpunalatvalla


Kukkakärpäset päivänliljalla


Neitoperhonen


Pensashepokattinaaras


Tiira


maanantai 9. lokakuuta 2017

Parvekekokemuksia

Puoli vuotta sitten ostettiin Suvikummun Marjan kanssa
Tukholmasta puutarhamessuilta sini-valkoiset tähtihortensiaihanuudet.
Omani kukki ensin hurmaavasti sisätiloissa, 
kunnes kelien lämmettyä pääsi lasittamattomalle parvekkeelleni.
Kesäisen kukinnan laannuttua mentiin tovi pelkkää tummaa lehdistöä ihaillen,
mutta nyt - lokakuussa - tähtihortensia on yltynyt uuteen kevääseen,
tällä kertaa lähes valkoisin kukin. 

Pohdin nyt, pitäisikö roudata hortensia ruukussaan mökille.
Mahtaisiko talvehtia 11 asteessa?


Parvekkeella kesän aikana pituutta ja uusia, isoja lehtiä kasvattaneelle
banaanipuulle jouduin heittämään hyvästit.
Se oli loppukesästä jo niin iso, 
etten millään olisi sisätiloista sille järkevää paikkaa löytänyt.
Minulla ei myöskään ole mahdollisuutta järjestää tarvittavaa määrää lisävaloa.
Kuvassa bansku on vasta aloittelemassa kasvuansa pallotuijan juurella.
Tuijan sen sijaan roudasin jo syyskuussa mökille,
ja se toivon mukaan jatkaa elämäänsä siellä kukkapenkin päässä.


Tässä kuvassa banaanille on tullut jo vähän lisää kokoa.
Loppukesästä kuvaaminen parvekkeella jäi vähiin,
joten lopullisesta komeudesta en nyt voi valitettavasti kuvaa tarjota.
Tähän kokoon tuli vielä rutkasti lisää pituutta ja uusia lehtiä.


Opin, että banaani on kirvojen suosikki numero yksi!
Ehdoton kirvamagneetti on rullalla oleva tuore banaaninlehden alku.


Eikä bansku kestä yhtään mäntysuopaa, lehti menee heti ruskeaksi. 
Ja pelkkä vesisuihkuttelu ei tuottanut pysyvää tulosta.
Niinpä banaani jäänee hauskaksi yhden kesän parvekekokeiluksi.

Hyötyviljely parvekkeella jäi tänä vuonna mansikka-amppelin varaan.
Sekin kosahti, mansikkaan iski joku tauti.
Mutta ennen sitä sain sentään maistiaisia.
Eikö olekin ihan muotovalio?


 Tätä hempukkaa en voinut myymälässä ohittaa,
lajikkeen nimi oli 'Gösta'.


Tukholman kevään puutarhamessujen pelakuuhankinnoista 
postasinkin jo aiemmin (klik).
Niiden lisäksi kolmessa parvekelaatikossa kukkivat 'Aquarellot'.


Ruusunnuppupelargoni 'Apple Blossom' kasvoi isoksi ja vantteraksi.


Ja tulppaanipelargoni 'Emma' osasi olla koko kesän varsin viehkeä.


Sekaan mahtui kukkimaan myös pinkki vyöhykepelakuu 
ja näitä söpöjä enkelipelargoneja.


Pelakuiden lisäksi parvekkeen kukinnasta
vastasivat muun muassa oxalikset, käenkaalit.




Olihan siellä myös monenlaisia petunioita, päivänlilja, 
hopeapallo, värinokkosta, apiloita, ahkeraliisoja, 
kerrottu morsiuskello ja marketta, kesäneilikoita, verenpisaroita yms.


Päätyseinällä valuivat hopeaputoukset,
maahumalat ja lankaköynnökset,
ylöspäin kurottelivat kärhöt.
Tämäkin kuva on napattu melko alkukesästä.


Kohta pitäisi aloittaa parvekkeen syyssiivous.
Se vähiten kivoin osuus.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Tärkeä ihminen

Äitini pitää erityisesti syreeneistä, kieloista ja tuoksuherneistä.
Ne kaikki tuoksuvat ihanasti ja ovat lisäksi kauniita katsella.
Tänä syksynä äiti ei ole itse päässyt mökille 
tuoksuttelemaan keväällä kylvettyjen hajuherneiden parfyymejä,
joten isäni "salakuljetti" pyynnöstäni sairaalaan yhden kukkaoksan.
Vain siksi ajaksi, että äiti ehti nauttia hetken tuoksusta.
Otin myös kuvia, jotta hän näki, miltä tuoksuherneet tänä kesänä näyttivät.
Kerroin, että ne ovat sitkeitä sissejä, kuten hänkin.






Äidin lempikukkia ovat myös syysvuokot.
Ne ovat kukkineet tänä syksynä pitkään, ja niistäkin näytin kuvan.
Se toi hymyn hänen huulilleen.


💜💜💜

Tämän postauksen omistan omalle rakkaalle äidilleni.
Hän on minulle valtavan tärkeä ihminen.

💜💜💜