sunnuntai 20. elokuuta 2017

Turku

Kaupunki, jossa asuu rakkaita. Lähimmäisiä ja ystäviä.
Kaupunki, jossa työskentelen.
Kaupunki, jossa vietän vapaa-aikaa.
Kaupunki, jonka pitkään historiaan kirjoitettiin viime perjantaina luku,
jota kukaan ei ikinä olisi halunnut lukea.
Kaupunki, jonka asukkaat yrittävät nyt yhdessä toipua
järkytyksestä, pelosta ja surusta.

Syvimmät osanottoni uhrien omaisille.
Voimia loukkaantuneille ja heidän omaisilleen.
Kiitos poliisille ja pelastustyöntekijöille sekä valppaille ihmisille,
jotka auttoivat tapahtuman uhreja ja estivät hyökkääjän etenemisen.


❤❤❤

maanantai 14. elokuuta 2017

Kun aika ei vain riitä

Pakko on jostain tinkiä, kun 24/7 ei vain riitä ihan kaikkeen, mitä haluaisi tehdä. 
Ja jossain välissä pitäisi nukkuakin.
Mutta pikapyrähdys tänne bloginkin puolelle taas,
jotta tiedätte, että en ole kokonaan mihinkään kadonnut.


Kävin Ruissalossa etsimässä lehmiä ja auringonkukkia.
Jälkimmäisen kohdalle voi laittaa ruksin,
mutta lehmiä en nyt iltareissulla löytänyt.
Auringonkukkienkin kuvaamista vähän häiritsi
"väärästä" suunnasta paistanut oikea aurinko.
Myös osa kukista oli ehtinyt jo kääntää naamataulunsa
aurinkoon päin ja minä seisoin tietysti pellon toisella laidalla :)


Turun kaupunki tarjoaa ohikulkijoille 
mahdollisuuden poimia auringonkukkapellolta kimpun kotiin.
Hieno ele!
Varsinkin, kun osassa lähikuntia on tavasta pitänyt luopua
esimerkiksi taloussäästöjen tai väärinkäytösten vuoksi.


Saimme lainattua yhdeltä poimijalta mattoveistä,
käsin ei paksuja, karvapeitteisiä varsia olisi nätisti saanut katkottua.
Mukaani lähti viisi pientä aurinkoa.
Keltainen ei ole ollut lempivärini,
mutta näin kesän vääjäämättä valuessa kohti loppuaan
auringonkukan keltainen väri muistuttaa vielä
lämmöstä, energiasta, ilosta, valosta, elinvoimasta - kesästä!


sunnuntai 6. elokuuta 2017

Mastojen meri

Tuli näköjään pidettyä pieni blogitauko kesäloman vimpoilla viikoilla!
No, nyt on työt taas aloitettu ja tosirumba arjen osalta käynnissä,
itse olisin kyllä mielelläni jatkanut lomailua vielä vähän lisää :)

Tällä kertaa puutarhajuttujen sijaan tarjoilen tunnelmia
Turun Tall Ships Races 2017 -tapahtumasta,
joka valloitti Aurajoen rannat 20. - 23.7.


Vierailin laivoja ja fiilistä ihmettelmässä lauantaina,
jolloin kaikki muutkin olivat päättäneet tulla :)
Niinpä oli aikamoinen haaste kuvata siten,
ettei kuvissa pursuile ihmisjoukkoja laivojen sijasta...

TSR-kisalla on hieno näkökulma:
 vähintään puolet kisaan osallistuvan aluksen miehistöstä
tulee olla nuoria, 15–25-vuotiaita.
Tällä kertaa purjehtijoita oli mukana noin 2 500.


Teräksinen kolmimastoparkki Statsraad Lehmkuhl on kotoisin 
Turun ystävyyskaupungista, Norjan Bergenistä.



Isot, upeat purjelaivat ovat näyttävä näky.
Niiden äärellä mielikuvitus lähtee helposti lentoon
ja ajatukset harhailevat aikaan,
jolloin merillä liikuttiin vain purjeiden voimin
ja matkojen kestot olivat ihan toista luokkaa kuin nykyään.

Täystakiloidun puolalaisaluksen nimi, Dar Mlodziezy,
 tarkoittaa suomeksi nuoruuden lahjaa.


Joen yli pääsi poikkeuksellisesti förin lisäksi myös lautalla,
jonka kannelta sain kuvattua brittien koululaiva TS Royalistin ja norjalaisen Sorlandetin.


Kahvelikuunari Grossherzogin Elisabethin kotisatama on Saksassa.



Ja kyllähän purjelaivoihin liittyy ripaus romanttistakin havinaa.
Ainakin leffojen perusteella, hih!
Tosielämä laivoilla on taatusti ollut aikamoista puurtamista,
ja ehkäpä siitä loppujen lopuksi on ollut romantiikka kaukana.


Murmanskissa kotisatamaansa pitävällä Sedovilla
on pituutta huikeat 122,3 metriä. 
Nelimastoparkin purjeiden pinta-ala vastaa kuulemma yli 21 tenniskenttää.


Viiksekäs mieshahmo romanialaisen Mircean keulassa
esittää Romanian edeltäjää, Valakiaa,
satoja vuosia sitten hallinnutta kuningasta Mircea cel Bătrânia.


Aluksia oli Turussa yli 20 maasta.



Iltaisin pimeyden laskeuduttua syttyivät alusten valot.



Osa laivoista oli panostanut mastojen valaisuun,
toiset jopa vaihtuvin värein.
Tähän joukkoon kuului muun muassa venäläisalus Mir,
jonka mastot välkkyivät Turun illassa välillä punaisena, välillä vihreänä.


Kaunis yövalaistus oli myös brassien Cisne Brancolla.
Sen takana näkyvät portugalilainen Santa Maria Manuela
sekä venäläiset Sedov ja Kruzenshtern.
Kuvan sain otettua kurkottamalla yli Boren reelingin.


Kisan aluksia oli Turussa peräti satakunta,
joten mastojen meri oli vaikuttava.
Tämä näkymä on kuvattu Martinsillalta jokisuuhun päin.


Jotkut aluksista tekivät myös retkiä merelle,
tässä risteilyltä palaa hollantilaispriki Morgenster.


Osaan aluksista pääsi myös tutustumaan kapteenin ilmoittamina aikoina.
Kovin moneen alukseen emme jaksaneet lähteä jonottelemaan
auringon porottaessa.
Kävimme kuitenkin brasilialaisen Cisne Brancon kannella,
josta oli hulppeat näkymät jokivarteen 
maailman toiseksi suurimman perinteisen purjelaivan, Sedovin,
viedessä huomion etualalla.


Suuret purjelaivat lähtivät Turusta kohti Liettuan Klaipedaa,
mutta onneksi yksi jäi!


keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Akileija-hulabaloo

Koleahkon alkukesän ansiosta akileijat ovat kukkineet ekstrapitkään!
Aina vaan avautuu uusia nuppuja,
vaikka maassa on jo paljon pudonneitakin terälehtiä.
Monet ovat osittain kukassa edelleen!

Koska aiemmin akileijat ovat saaneet olla rauhassa peuroilta ja pupuilta,
en ajatellut niitä tänäkään kesänä suojata verkoilla,
se kun on aika työlästä puuhaa eikä tietenkään näytä kauniilta.
Noh, kun yhdestä akileijasta hävisi eräänä yönä suurin osa nupuista,
ja vain rangat olivat jäljellä,
verkotus oli pakko tehdä. 
Korkeat kananverkot vaikeuttavat kuvaamista,
mutta siitä huolimatta aika akileija-hulabaloo on luvassa eli
jostain verkon välistä sain kameran ujutettua laukaisuetäisyydelle.
Joitain lajikkeita kuvasin syystä tai toisesta muita enemmän.

Löydätkö näistä suosikkisi?


Lehtoakileija 'William Guinness'
kuuluu värityksensä puolesta omiin suosikkeihini. 
Irkkujuuret omaava akileija on pyörryttävän upea joka valossa.



Siemenistä pari vuotta sitten esikasvattamani
'Tower Pink' -akileijat ovat yhtä kukkaryöppyä,
näiden joukosta on kuulunut tasainen surina, 
kun pörrinkäiset ovat käyneet aterioimassa.





Nyt ekaa kertaa kukkivat siemenistä kasvattamani 'Petticoat Pink' -akileijat.
Olen istuttanut sen taimia vähän sinne sun tänne,
kerrannaisia kukkaterttuja on heilunut mökkipuutarhassa kiitettävä määrä.





Jo useita vuosia vanhat 'Black Barlowit' ihastuttavat joka kerta
tummanpuhuvilla kukinnoillaan.




'Christa Barlow' on aina yhtä ihana, 
sen tummanpurppuraan tuovat hauskaa keveyttä terälehtien vaaleat päät.




Barlow-perhe sai tänä keväänä uuden jäsenen.
'Blue Barlow' -lajikkeen.
Vähän lisää väriä valikoimaan!
Tämä oli sellainen heräteostos keväällä Viherlassilasta.



Sysiakileija on meillä vasta toista kesäänsä,
erinomaisen hyvin näyttää porskuttavan.
Kukintojen väri vaihtelee hauskasti kulloisestakin valaistuksesta riippuen.





Vaal.pun. lehtoakileija on aina yhtä söötti ja viattoman oloinen.
Sekin on kukkinut kuin viimeistä päivää!





Vähän näyttää siltä kuin viisi joutsenta olisi laittanut päänsä
yhteiseen tuumaustaukoon :)



Jaloakileija 'Crimson Star' on tänä kesänä ollut 
mustien pitkulaisten öttiäisten suosikki numero yksi. 
Yritin valita sellaisia kuvia, jossa ötököiden määrä olisi minimissä.







Sini-valkoinen jaloakileija, jonka kasvilapussa lukee vain akileija,
on jäänyt tarkemmalta nimeltään arvoitukseksi.
Tänä keväänä sen jostain ostin,
mutta en kyllä enää edes muista, mistä.



Japaninakileija on kääpiökokoa
ja kukkasetkin vaappuvat varsin lähellä maanpintaa
verrattuna lehto- ja jaloakileijoihin.



Tässä aika hauska kuvapari yhdestä ja samasta tuoksuakileijan kukasta,
sininen kukka saa eri valaistuksessa kameran kautta erilaiset sävyt.
Aika sininen tuoksuakileija on varsinaiselta väriltään,
joten ehkä tuo varjoisan valaistuksen kuva vasemmalla
on enemmän lähellä normia.


Kaksi valkoista jaloakileijaa, 'Kristal' ja 'Silver Queen',
eivät harmikseni selvinneet viime talvesta.
Tämän kesän uutuushankinnoista,
nukke- ja dahurianakileijasta
en ehtinyt ottaa kuvia, kun olivat jo istutettaessa kukkineet.

Esikasvatin tänä keväänä Chiltern Seedsiltä tilaamistani siemenenistä
kuusi akileijan tainta, lajikkeet olivat 'Triple Blue' ja 'Magpie'.
Jälkimmäinen on kuulemma sama kuin W. Guinness,
sen kuulin vasta, kun olin siemenet hankkinut.
Taimet löysivät paikkansa mökiltä,
ensi kesänä voi odottaa ekaa kukintaa...